Kapatuosian mäki

Hollolan kirkon ja hautausmaan pohjoispuolella on Hollolan seurakunnan omistama maa-alue, jonka keskellä on muinaismuistolain suojaama Kapatuosian "linnavuori". 

Kapatuosia on nykyään 56 metriä Vesijärven yläpuolella ja 137,3 metriä merenpinnan yläpuolella. Mäelle pääsee polkuja ja itärinteen rappuja pitkin. Huipulla on ollut 1950-luvulta alkaen kesäisin auki oleva puurakenteinen näkötorni, joka tarjoaa näkymän Vesijärvelle. Tornin vierellä on infotaulu. Sitä käyttävät myös lintuharrastajat havaintotornina.

Nimen alkuperästä

Mäen erikoinen nimi juontuu Kappadokiasta, joka on suurin Vähän-Aasian maakunnista. Se rajoittuu etelässä ja idässä Taurus-vuoristoon ja Eufrat-jokeen, ja tuli 17 e. Kr. Rooman provinssiksi. Vanhan kirkon aikana siellä oli kristillisiä seurakuntia ja merkittäviä kirkon opettajia (Kappadokialaiset isät).

Nykyään paikka on myös Turkkiin matkaavien turistien kiinnostuksen kohteena. Alueen noin 20 maanalaista kylää, joista osa on perustettu jo 200-luvulla kristittyjen vainojen aikaan, ovat omalaatuinen nähtävyys. Samoin siellä on vanhalta ajalta peräisin olevia kirkkoja.

Mäen nimi antaa viitteitä idän ortodoksisen kirkon varhaisesta vaikutuksesta Hollolan alueella. Myös raha- ja esinelöydöt kertovat vilkkaasta kaupankäynnistä itään päin, Karjalaan, jopa Novgorodiin ja Konstantinopoliin saakka. Syy, miksi kukkula on nimetty juuri Kapatuosiaksi, jää lopulta historian hämärään.

Mäen käyttö puolustustarkoituksessa

Ennen keskiaikaa viikingit ja keskiajan alussa Ruotsi, Tanska ja Novgorod yrittivät saada vaikutusvaltaa Itämerellä ja havittelivat nykyisen Suomen aluetta.

Rautakaudella hämäläiset suojautuivat hyökkäyksiä vastaan rakentamalla korkeille mäille ja kallioille puusta ja kivistä varustuksia, joita kutsutaan arkeologiassa linnavuoriksi. Niissä käytettiin todennäköisesti merkkitulijärjestelmää, jolla tiedotettiin vihollisen uhkasta. Pohjois-Hämeessä niitä on 14 kappaletta. Kapatuosia on tällainen linnavuori. Hollolan Hankaassa oli myös linnavuori (Harakkamäki), jota on tutkittu 2002.

Laitialan kartanon mailla sijaitseva Kiiluanmäki on myös muinaislinnojen luettelossa. Yli 8000 vuotta sitten Kapatuosian mäki oli meressä oleva saari, joka toimi kalastajien pysähtymis- ja lepopaikkana. Tuolloin keskimmäisellä kivikaudella se saattoi olla myös asuinpaikkana. On löytynyt myöhemmältä ajalta, rautakauden lopulle, keskiajalle ja historialliselle ajalle ajoittuvaa esineistöä ja hirsirakenteiden jäännöksiä. Aikaisemmin ajateltiin, että mäen laidoissa on ollut hirsivarustus, mutta uudemman tutkimuksen mukaan näin ei ole ollut.

Linnavuorella tehdyt tutkimukset

Linnavuorta tutkittiin Jouko Voionmaan johdolla 1960-luvulla. Löytyneiden hirsirakenteiden jäänteistä hän kuvitteli vuoren ympärille hirsivarustuksen, jota myöhempi tutkimus pitää vääränä käsityksenä. Näissä kaivauksissa löytyi yli 300 hopearahan palaa, hopealangan ja -levyn katkelmia (vain 34 gr). Joukossa oli myös Suomessa harvinaisia ristiretkiajalle ajoittuvia friisiläisrahoja ja arabialaisten rahojen Suomessa tehtyjä kopioita. Näiden perusteella päätellään hämäläisillä olleen yhteyksiä Karjalaan ja Ala-Satakuntaan.

Lahden kaupunginmuseon arkeologit tutkivat uudelleen 1990-luvulla Kapatuosian mäkeä. Tällöin löydettiin kivikautinen asuinpaikka, rakenteiden jäänteitä, puupaalujen jälkiä sekä kivikauden, rautakauden ja historiallisen ajan esineitä. Hiiltyneet pysty- ja vaakatasossa olevien puiden jäännökset ovat 1000-luvun tienoilta. Kivikaudelta peräisin olevia kvartsikiven palasia löytyi 3233 kpl. Palaneiden luunsirujen perusteella tiedetään, että muinaiset ihmiset ovat syöneet ainakin hirveä ja majavaa.