Uutiset
Hollolan seurakunta ja sisällissota
Tänä keväänä on kulunut 90 vuotta Suomen itsenäistymistä seuranneesta sisällissodasta. Kirkkoneuvoston jäsen Marja Maunuksela löysi Museoviraston historia-arkistosta Hollolan kappalaisena toimineen Hjalmar Abraham Paunun selonteon kevään 1918 tapahtumista tuomiokapitulille (kirkkoherraa ei jostain syystä ollut tuolloin nimitetty Hollolaan) .
Kyseistä lähdettä ei ole julkaistu tiettävästi aikaisemmin ja aiemmin tiedetyn tiedon lisäksi raportissa on yllättävää teloitettujen suuri määrä. Määrä vaikuttaa muihin lähteisiin verrattuna yliarvioidulta. Teloitukset tapahtuivat perimätiedon mukaan kirkon vieressä olevan pitäjänmakasiinin eli nykyisen esinemuseon luona. Ei ole varmuutta siitä, onko Paunu itse ollut tapahtumien silminnäkijä, sillä hän tuli seurakunnan palvelukseen samoihin aikoihin.
Jaakko Paavolainen on 60-luvun lopulla tekemässään koko Suomen kattavassa yleistutkimuksessa (Poliittiset väkivaltaisuudet Suomessa 1918 II. Valkoinen terrori) maininnut teloitettujen yhteislukumääräksi Hollolassa noin 200. Kumpaa siis uskoa - aikalaiskuvausta vai 50 vuotta myöhemmin tutkittuja, säilyneitä asiakirjoja? Varmaa on, että 200 henkilön surmaamiset on taltioitu kirjallisesti joihinkin asiakirjoihin, mutta eri asia on niin sanottujen ilman muodollisuuksia "tien poskeen" ammuttujen määrä.
Valkoisten puolelle asettuneella ja kylän tapahtumat jo työnsä puolesta hyvin tunteneella Paunulla ei liene kirkonmiehenä ole ollut syytä ainakaan liioitella kotipaikkansa massateloituksia. Lopullista totuutta kevään 1918 surullisista ja sekasortoisista tapahtumista ei liene saada koskaan täysin selville.
Juhana Säde
Lisää sisällissodasta ja Hollolan kirkon tapahtumista 21.2.2008 ilmestyvässä Meidän seurakuntamme lehdessä.
PAUNUN SELONTEKO:
”Korkea-arvoiselle Porvoon tuomiokapitulille
Niistä vauriosta, joitten alaiseksi Hollolan seurakunnan kirkolliset laitokset ovat kapinaliikkeen aikana joutuneet, saan kunnioittaen ilmoittaa:
1. Papistoa eikä muitakaan kirkonpalvelijoita ole väkivaltaisesti pidetty.
2. Kirkkoa, pappiloita, kirkollisia kirjoja ja arkistoa ei ole häiritty eikä vahingoitettu. Tarkoitus oli, vaan ei ennätetty toteuttaa. Kirkon ehtoollishopeat ja kynttiläjalat olivat jo punaisten hallussa, mutta - ihmeellistä kyllä - lähetti ryöstöjoukon päällikkö ne pois. Ei tahtonut äitinsä Jumalaa pilkata. Sen sijaan veivät he 40 l. kirkkoviiniä, 2 messupaitaa, - kasukat jätettiin -, harjoja, kyniä, veitsi, pyyhinliinoja y.m. pientä, sekä noin 150 mk kolehtirahoja.
3. Jumalanpalveluksia saatiin yleensä rauhassa pitää. Kerran asteli kuitenkin kaksi urhoa lakit päässä, savukkeet hampaissa ja kiväärit olalla pariin kertaan kirkon läpi
parhaillaan toimitettavan jumalanpalveluksen aikana, sen enempää kuitenkaan häiritsemättä. Kerran huhtikuun viimeisenä sunnuntaina, ei jumalanpalvelusta voitu viettää. Avain oli viety punaisten talteen. Lukukinkeriä ei voitu pitää enemmässä kuin 1/4:ssä kaikista lukulahkoista.
Aineellisen vahingon suuruus, joka Hollolan seurakunnalle koitui, on siis likipitäen 800 mk.
Asia, joka tässä yhteydessä myöskin ansainnee mainitsemista, on punaisten joukkoteloitus Hollolan kirkolla toukokuun ensimmäisinä päIvinä. Aivan Hollolan kirkon ympärillä ammuttiin lähes 500 henkilöä. Suurina röykkiöinä viruivat heidän ruumiinsa siinä kaiken kansan nähtävillä joitakuita päiviä. Vielä viikkoja jälkeenpäinkin todistaa kalkittu tanner veritahroineen näistä kauhun päivistä. On paikkakuntalaisten mielestä varsin valitettavaa, että juuri kirkon juurella tämmöistä julmuutta harjoitettiin, kun metsää ja mäkeä olisi hiukan kauvempanakin ollut miten paljon tahansa. Tämä erehdys on niin ollen asetettava kapinaliikettä kukistaneitten joukkojen ja tuomarien laskuun.
Hollolassa, kesäkuun 28 p. 1918
Hj. A. Paunu”
