Uutiset
Piispa Matti Revon joulukirje
Matti Repo
Jouluksi kotiin
Joulumuistoissa palataan lapsuuden kotiin. Mieleen tulevat kodin jäsenet, huoneet ja tunnelma. Joulun mielikuvia selaillessa vastaan tulee muitakin muistoja, mutta niistä palataan aina kotiin. Muistot koulujen juhlista, kirkkokäynneistä tai kynttilän sytyttämisestä hautausmaalla eivät kanna samaa levon ja rauhan tunnetta kuin ajatus joulusta kotona.
Ihminen on pohjimmiltaan paikallinen olento, joka kaipaa lähimpiensä seuraan. Kosmopoliittisinkin maailman kiertäjä kotiutuu jonnekin. Matkalaukussa kannetaan alkuperäisen kodin ikävää. Joulu nostaa sen pintaan. Siihen viittaa kauniisti Sylvian joululaulu, jossa sirkuttaja häkissään kaipaa pohjoiseen kotiinsa. Sypressi ja ainaisen toukokuun sää huumaavat, mutta silti siunataan muistojen maata. Topelius osui runossaan ihmisen perusikävään. Siinä yhdistyvät kaukokaipuu ja kodin kaipuu.
Ihminen kaipaa sinne, missä toivoo kaiken olevan hyvin. Se voi olla lapsuusmuistoissa tai onnen kaukomaassa. Ehkä kyse on kaipuusta ikuiseen elämään. Kirjailija C.S. Lewis pitää ihmisen selittämätöntä kaipuuta todisteena siitä, että hänet on Jumala luonut elämään yhteydessään.
Usko Jumalaan on enemmän kuin kaipuuta kotiin tai kauas. Se on asettumista kotiin, jonka seinät avautuvat maailmalle. Joka uskoo, hänellä on kaikkialla koti. Usko muuttaa koti-ikävän vastaanottavaisuudeksi. Paikallisuuden rajat ylittyvät. Nostalgia vaihtuu tulevaisuuden toivoksi.
Luukkaan jouluevankeliumissa Joosef ja Maria ovat joutuneet vieraaseen kaupunkiin. Mutta seudun paimenet tulevatkin keskellä yötä tervehtimään juuri heille syntynyttä maailman Vapahtajaa. Vieras perhe toivotetaan tervetulleeksi. Kaukaa saapuneista tulee osa Betlehemin kylän väkeä.
Matteuksenkin kertomuksessa väliaikainen koti ottaa vastaan kävijöitä. Vieraan maan tietäjät saapuvat kunnioittamaan vastasyntynyttä. Hän ei olekaan ainoastaan juutalaisten kuningas, vaan hänelle kuuluu kaikkien kansojen palvonta. Hänen suuruuttansa julistavat taivaan tähdetkin. Koko maailmankaikkeus kumartaa häntä – pientä lasta pienessä talossa ja pienessä kylässä. Jumalan Pojassa kaikki avartuu: pistemäinen paikallisuus on yhtä koko kosmoksen kanssa.
Kauneimmat kodin joulumuistot ovat avoimia. Ne eivät jää suljettuun mielikuvien rasiaan vaan kannattelevat tulevaisuuteen. Ne eivät heijasta autereisia toiveita vaan toteutuneita Jumalan lupauksia. Niiden varassa kuljetaan rohkeasti uuteen aikaan.
Kristus on syntynyt. Hän avartaa kodit ja tuo niihin rakkauden, lämmön ja turvan. Kun Hän saa kodin ihmisten luona, hän antaa kodin Isänsä luona.
Siunattua adventin ja joulun aikaa!
Tampereella 22.11.2011
Matti Repo