Padasjoen kirkossa vietettiin torstai-iltana 24.4. rakentava ja rauhallinen seurakuntailta. Tilaisuudessa Hollolan seurakunnan johtavat viranhaltijat kertoivat faktoja, suunnitelmia ja näkemyksiään seurakunnan liitoshistoriasta, nykytilasta, taloudesta ja kiinteistöistä. Sen jälkeen seurakuntalaisilla oli vielä tunnin verran aikaa kysymyksille ja keskusteluille, jotka jatkuivat vilkkaana kirkon käytävillä myös virallisen ohjelman päätyttyä.

Tilaisuuden juonsi kappeliseurakunnan kappalainen Kristian Saarnio, joka puhui alkuhartaudessa rauhan ja toisen kuuntelemisen tärkeydestä.

Ohjaus liitokseen tuli kirkon ylimmältä tasolta

Ensimmäisenä puhunut kirkkoherra Timo Huttunen kertasi aluksi vuoden 2015–2016 liitosselvityksiä ja -neuvotteluita, joita johti selvitysmies Matti Piispanen. Liitoksen käynnisti kirkon hallinnon kantokykyisiin yksiköihin tähtäävä linjaus, jonka vuoksi avustuksia ei enää entiseen tapaan jaettu pienille seurakunnille. Tämän vuoksi Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli ohjasi Päijät-Hämeen maalaisseurakunnat liitosneuvotteluihin. Koska Hollola oli suurin seurakunta, monien haasteiden tiellä olevat pienemmät seurakunnat ohjattiin liittymään yhteen sen kanssa. Toisin kuin jotkut tahot ovat antaneet ymmärtää, Hollola ei siis ole ollut mitenkään aktiivinen tai ahnas ajamaan liitosasiaa, mistä todistaa myös silloisen kirkkoherra Antti Lahtisen neutraali lausunto, joka on kirjattu neuvottelumuistioon: ”Hollola ei tarvitse liitosta, mutta on valmis kantamaan asiassa vastuuta.”

Huttunen muistutti, että kaiken kaikkiaan päätöksentekoprosessin hitauden vuoksi liitoksen käytännön organisoinnissa tuli syksyllä 2016 valtava kiire ja moni työntekijä joutui ottamaan täysin uudenlaisia vastuita kantaakseen.

Toimintaympäristö on muuttunut monella tavalla liitoksen jälkeen. Liitoksen toteutuessa seurakunnassa oli noin 100 työntekijää, kun nyt on enää 80. Myös seurakunnan jäsenmäärä on laskenut sen jälkeen usealla tuhannella henkilöllä mm. muuttoliikkeen, matalan syntyvyyden ja ikääntyvän väestön suhteellisen korkean kuolleisuuden vuoksi. Liitosaikana Padasjoen seurakuntalaisten määrä on laskenut yli 2600:sta noin 1800:aan.  

Huttunen totesi alustuksensa lopuksi, että seurakunnassa olisi jo aika lopettaa riitely ja katsoa rohkeasti eteenpäin. Ratkaisut ongelmiin eivät hänen mukaansa tule löytymään virheiden etsimisestä vaan yhdessä toimimisesta.

Erimielisyyksien ratkomiseksi seurakunta on perustanut ”PPP - Parempaa palvelua Padasjoella” -työryhmän. Lisäksi piispa Mari Parkkinen ja Padasjoen kappeliseurakunnan johtokunta tapaavat 21.5.

Padasjoen talous ei ollut kestävällä pohjalla

Seuraavaksi puhunut talouspäällikkö Paula Hukkanen valotti Padasjoen taloudellista tilanne ennen ja jälkeen liitoksen. Hän kertoi, että Padasjoen seurakunta oli käyttänyt jo vuosia ennen liitosneuvotteluiden alkua ne talouden sopeutuskeinot, joita itsenäisellä seurakunnalla on käytössään. Hän havainnollisti asiaa viittaamalla muiden muassa siihen, että tunnollisen työntekijän palkkapussin ja hyvinvoinnin pieneneminen tai kiinteistöjen korjausvelan kasvattaminen eivät aina näy heti ulospäin seurakuntalaisille. Vaikka Padasjoen seurakunnalla oli vuosikymmenten saatossa kertynyttä merkittävää maaomaisuutta, talouden kestävä pohja olisi vaatinut lisäksi joko isompaa kirkollisverotuloa tai huomattavasti pienempiä henkilöstö- ja kiinteistökuluja.

Yhteenvedossaan Hukkanen tiivisti näkemyksekseen, että tehty seurakuntaliitos on mahdollistanut taloudellisesti monipuolisen ja säännöllisen seurakuntaelämän Padasjoella sekä kiinteistöjen korjausvelan pienentämisen ja paikallisen henkilöstön ylläpidon.

Pappila vs. uusi seurakuntakoti

Kiinteistöpäällikkö Keijo Kokko korjasi heti alkuun sen väärinkäsityksen, jonka mukaan Hollolan seurakunta ei ole investoinut Padasjoelle muutamia huonekaluja enempää. Tosiasiassa seurakunta on liitoksen jälkeen investoinut kiinteistöihin yli 360 000 euron arvosta, siis kiinteistöjen peruskäyttökulujen lisäksi. Se on 30 000 euroa enemmän kuin vastaavana aikana Padasjoelta saadut metsätulot. Ja koska 1960-luvulla rakennettu seurakuntakoti on purkukunnossa, edessä on ilmeisesti vielä 1,5–2 miljoonan suurinvestointi.

Kiinteistöpäällikkö esitti viime vuoden kesäkuussa kirkkovaltuustolle karkean suunnitelman uuden seurakuntakeskuksen rakentamisesta, joka olisi osittain rahoitettu pappilan myyntituloilla. Padasjokelaisten toivomuksesta kirkkovaltuusto vetäytyi pappilan myynnistä kauppojen vahvistamisen hetkellä ja päätti tutkia mahdollisuutta remontoida 1800-luvulla rakennettu pappila kokoontumistilaksi. Hankesuunnitteluun ja haitta-ainetutkimuksiin on nyt investoitu 50 000 euroa, ja pappilasta on löytynyt mm. asbestia, PCB:tä, ylisuuria lyijypitoisuuksia ja PAH-yhdisteitä. Löydöt ennakoivat korkeita remonttikustannuksia.

Padasjoen pappilan hankesuunnitelma ja rahoituslaskelma käsitellään kirkkoneuvostossa 20.5. ja kirkkovaltuuston kokouksessa 3.6.

Seurakuntalaiset kysyivät tilaisuuden jälkipuolella mm., että olisiko seurakunnan edullisempaa rakentaa uusi seurakuntakoti vai remontoida pappila? Kiinteistöpäällikkö oli sitä mieltä, että uusi olisi todennäköisesti edullisempi rakentaa. Monet seurakuntalaiset olivatkin sitä mieltä, että nyt olisi aika keskustella Padasjoella, että millainen tila halutaan. Riittävätkö pappilan kokoontumistilaan kaavaillut 58 asiakaspaikkaa?

Tilaisuuden lopuksi padasjokelaisten ihailtava vapaaehtoistyön määrä sai paljon kiitosta. Myös Huttunen totesi, ettei seurakuntaelämä ole mikään virkamiespäätös vaan kaikkien yhteinen asia.