Papilta kysyttiin kristinuskon suhteesta eläimiin. Pastori Särkkä vastasi.

Lyhyt vastaus ensimmäiseen kysymykseen on, että ei. Kristinuskossa ei ole erityisen pyhiä tai kiellettyjä eläimiä.

Asiaa on kuitenkin syytä pohtia vähän pidemmälle!

Paratiisissa kaikki luotu oli hyvää, myös eläimet!
Jos tarkastelemme vain luomiskertomusta, voisi hieman kärjistäen sanoa että silloin kaikki eläimet olivat pyhiä siinä mielessä, että ne olivat Jumalan luomia, mitään pahuutta ei ollut ja kaikki oli Jumalan mielen mukaista. Siinä mielessä pyhää.

Kuitenkin syntiinlankeemuksessa paitsi ihminen, myös koko luotu maailma joutui kivun, sairauden ja myös synnin valtapiiriin. Minusta tuntuu, että mikään ei ole muuttunut vuosituhansien ja miljoonien aikana: eläimet joutuvat edelleen meidän ihmisten tekojen sijaiskärsijöiksi. Eläimiä ei ole käsitetty syntiinlankeemuksen jälkeen kristinuskossa pyhiksi tai pahoiksi. Viattomia tosin ovat, eivätkä ole sinänsä vastuussa teoistaan kuin ihmiset. Voit lukea lisää mielenkiintoisesta Laura Witickin gradusta ”Eläinrakas Jumala”:
https://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20150774/urn_nbn_fi_uef-20150774.pdf

Paratiisin toivo elää myös eläinten kohdalla, vaikka Raamattu keskittyykin lähinnä meihin ihmisiin. Paavali nimittäin kirjoittaa, että luomakuntakin kutsutaan kerran ikuisuuteen ja kirkkauteen. Room. 8:20b-21: ”Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.” Loppu hyvin, kaikki hyvin, myös luonnon ja eläinten kannalta.

Vanhan testamentin kiellettyjä eläimiä
Vanhassa testamentissa Mooseksen laki määritti ja loi identiteetin Jumalan valitulle kansalle, Israelille. Kansa erottautui muista maailman kansoista noudattamalla välillä hyvin ja välillä hyvin huonosti Jumalan Moosekselle antamia käskyjä.
Mooseksen lakiin sisältyi myös sääntöjä kielletyistä ja sallituista syömäkelpoisista eläimistä. Nämä voi lukea Raamatusta 3. Moos. 11:1–47.
Lyhyt katkelma ko. kohdasta:
”Saastainen on myös sika, jolla tosin on kaksijakoiset sorkat mutta joka ei märehdi. Näiden eläinten lihaa älkää syökö älkääkä koskeko niiden raatoihin, sillä ne ovat saastaisia. Saatte syödä kaikkia merien, järvien ja jokien eläimiä, joilla on evät ja suomut. Mutta teidän tulee inhota ja karttaa kaikkia evättömiä ja suomuttomia pikkueläimiä, joita liikkuu merissä, järvissä ja joissa, ja myös kaikkia muita vesieläimiä, joilla ei ole eviä eikä suomuja [...]”

Mitenkäs on siis nyt rapujuhlien laita? Voi siis sanoa, että Vanhassa testamentissa mainitaan eläimiä, jotka ovat siinä mielessä kiellettyjä, etteivät valitun kansan jäsenet saaneet niitä syödä. Nämä ruokasäännöt yhtäältä erottivat israelin kansan muista kansoista ja oli silloinen tapa täyttää Jumalan antama laki. Toisaalta raamatuntutkimus on osoittanut, että usein kielletyissä eläimissä oli myös terveydellinen uhka: monet niistä kantoivat tuohon aikaan erilaisia tappavia tauteja tai loisia, jotka saattoivat siirtyä ihmisiin. Ehkä siis Jumala tahtoi suojella kansaansa näillä määräyksillä.

Jeesuksen opettaa, ettei mikään ruoka ole kiellettyä
Kun sitten Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen myötä kristinusko etsi muotoaan ensimmäisten Ylösnousseen seuraajien keskuudessa, käytiinkin kovaa vääntöä siitä, pitääkö edelleen Mooseksen ruokasäädöksiä noudattaa.
Jeesus itse ei ollut aikanaan kovin tarkan ruokasäännön kannalla: “Näin Jeesus teki selväksi, että kaikki ruoka on puhdasta. Ja hän jatkoi: "Se mikä tulee ihmisestä ulos, se saastuttaa ihmisen.”  (Mark. 7:19, Matt. 15:11 ja Mark 7:14–16 ). Paavali oli samoilla linjoilla kun keskusteltiin siitä, pitikö juutalaisten ruokasäännölset opettaa myös pakanakristityille. Paavalin johtopäätös sama kuin Jeesuksen: Kaikki ruoka on puhdasta, mutta ketään ei kannata pakottaa syömään sellaista ruokaa jota hänen omantuntonsa ei salli syötävän. (Room. 14:1-6)
Lisää voi lukea Risto Uron mielenkiintoisesta Helsingin Yliopiston Teologisen tiedekunnan nettisivujen kirjoituksesta:
http://www.helsinki.fi/teol/pro/ihminen/ohjeet/puhtaus.pdf

Nykypäivän kristityn vastuu
Kristittyjen on kuitenkin syytä ottaa nykypäivän ruokavastuu todesta!
Ihmisten aiheuttama ilmastonmuutos, suuri hiilijalanjälkemme ja kehitysmaiden nälänhätä. Näiden kaikkien tosiasioiden tulisi pistää meidät miettimään, kuinka paljon meillä on varaa syödä erilaisia eläimiä. Voi olla, että se mitä on tänäänh syöty on pois tulevien sukupolvien lautaselta. Itse uskon, että edelleenkään mikään ruoka ei uskonnollisessa mielessä ole kiellettyä. Mutta meidän on varmasti mietittävä, KUINKA PALJON meillä on varaa syödä eläimiä. Sanotaanhan luomiskertomuksessa, mikä alun perin annettiin ihmisten ja eläinten ruoaksi. Nimittäin hedelmiä ja siemeniä kantavat kasvit!

Maailmanuskonnoissa on erilaisia pyhinä ja epäpyhinä pidettyjä eläimiä
Toinen kysymys käsittelee maailmanuskontoja. Onko yleistä että maailmanuskonnoissa on pyhiä eläimiä? Kyllä se taitaa olla aika yleistä, vaikka en uskontotieteilijä olekaan.
Tässä Wikipedian artikkelissa on hyvin tiivistetty eri uskontojen pyhiä eläimiä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/El%C3%A4intenpalvonta

Kristinuskon näkökulmasta eläimet ovat kuitenkin tasa-arvoisessa asemassa, vaikka toki joitain eläimiä käytetään vertauskuvina tai symboleina. Käärme usein taiteessa edustaa pahuutta, puhtoinen karitsa taas Kristusta.
Tästä linkistä voi tutustua Raamatussa mainittuihin “puhuviin eläimiin”, jotka nekin edustavat jotain syvempää kuin vain satumaista puhuvaa käärmettä tai aasia.
https://www.savonlinnanseurakunta.fi/tutki-uskoa/aarteita-kellarista/raamatun-puhuvat-elaimet

Toivottavasti sait vastauksia pohdintaasi!

Terveisin
Ville Särkkä, Hollolan seurakuntapastori
Hollolan seurakunnan pappi