Saarna Sovituksenkirkon 10-vuotisjuhlamessussa 4.10.2020 Hollolassa

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
    Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
    ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
    Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.” (Matt. 18:1-6, 10).

Lähes päivälleen kymmenen vuotta sitten, mikkelinpäivänä 3.10.2010 Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo vihki Sovituksenkirkon. Nyt vuosikymmen myöhemmin mikkelinpäivänä Mikkelin hiippakunnan piispa viettää yhdessä teidän kanssanne tämän kirkon juhlapäivää.

Hiippakuntamme nimikkopyhä on omistettu arkkienkeli Mikaelille ja kaikille enkeleille. Mikkelinpäivä muistuttaa siitä, että Jumalan valtakunta ulottuu ihmisen käsityskyvyn ja aistien yläpuolelle. Jumalan valtakunta on kaikkineen paljon enemmän kuin mitä ihmisen ymmärrys ja järki tavoittavat. Jumalan luoma todellisuus on paljon enemmän kuin mitä me pystymme koskaan käsittämään. Siihen kuuluu tuonpuoleinen todellisuus. Jumalan valtakuntaan kuuluvat myös enkelit.

Kirkkomme Katekismuksen mukaan ”enkelit Jumala on luonut tahtonsa ja rakkautensa sanansaattajiksi” (kappale 13). Uskomme mukaan jokaisessa messussa enkelit ovat keskellämme viettämässä yhdessä meidän kanssamme jumalanpalvelusta. Ehtoollisvuorolaulua laulamme yhdessä enkelien ja taivaan joukon kanssa.

Myös jokainen kirkkorakennus kertoo sanatonta kieltään Jumalan valtakunnan ihmisymmärryksen ylittävästä todellisuudesta. Hollolan keskiaikainen kirkko on hiippakuntamme vanhimpia kirkkoja, Sovituksenkirkko on uusin. Kirkko ei ole mikä tahansa rakennus. Jo ulkoiselta hahmoltaan rakennus eroaa muista kokoontumispaikoista. Se viestittää eri tavoin toisesta todellisuudesta. Sovituksenkirkon suunnittelija, arkkitehti Sauli Havas on kiteyttänyt tämän toteamalla: ”Sovituksenkirkkoa suunniteltaessa tavoitteena oli luoda yhteisöllinen ja kotoisa ja toisaalta arjen yläpuolelle kohottava tunnelma.” (Sovituksenkirkko 10 vuotta. Kirkonseutu 12/2020). Tässä on onnistuttu hyvin.

Minua puhuttelee Sovituksenkirkossa erityisesti yksi yksityiskohta. Nimittäin yksi kellotornin ikkunoista on valuvirheen takia vinossa. Vanhat kirkonrakentajat tekivät usein tarkoituksella jonkin virheen työhönsä. He ajattelivat, että vain Jumala on täydellinen. Tämä syvä teologinen ajatus tulee esille myös Sovituksenkirkossa.

Valuvirhe kertoo, että me ihmiset olemme vajavaisia ja puutteellisia. Juuri siksi tarvitsemme Jumalaa ja voimme turvautua häneen. Siksi tarvitsemme myös kirkkorakennusta. Vikojen ja virheiden alainen seurakunta voi tässä kirkossa tulla alttarin ääreen Herran armahdettavaksi ja kiittämään hänen hyvyyttään. Tämän kirkon ominainen teema onkin anteeksiannon ja sovituksen, murtumisen, hajoamisen ja ehjäksi tulemisen ajatus. Se tulee esille lukuisissa yksityiskohdissa alkaen ovenkahvoista ja päätyen alttariseinään lasimaalauksineen. Sovituksenkirkko johtaa aivan kristinuskon ytimeen.

Hyvät seurakuntalaiset. Mikkelinpäivä muistuttaa Jumalan valtakunnan olevan toisenlainen kuin meidän maailmamme. Sama koskee myös Jumalan valtakunnan arvoja.

Jeesuksen seuraajat kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Kysymys on inhimillinen maailmassa, jossa me ihmiset asetamme toisiamme arvojärjestykseen, kuka milläkin perusteella. Kuka olisi meille esikuva uskossa ja luottamuksessa Jumalaan? Kuka sopisi esimerkiksi viattomuudesta, vilpittömyydestä, avoimuudesta? Kenen esimerkki olisi paras pyrkimyksestä hyvään elämään Jumalan ja toisten ihmisten kanssa?

Jeesus ei torju kysymystä eikä pidä sitä huonona. Hän ei kuitenkaan sano: ”Esikuva on tämä hurskas rabbi, viisas opettaja, hyvä ystäväni”. Ei hän myöskään aseta kuulijoiden eteen pappia, piispaa, tohtoria tai professoria merkiksi taivasten valtakunnan kunniakansalaisesta. Evankeliumi kertoo: ”Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ’Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.’”

Mikkelinpäivän evankeliumissa Jeesus siis asettaa lapsen esikuvaksi kristityille. Mitä on lasten kaltaisuus taivasten valtakunnassa? 

Lapsen esikuvallisuus on luottamusta Jumalaan ja riippuvuutta Jumalasta. On sanottu, että lapsen äidinkieli on luottamus. Tätä Jeesus tarkoitti lapsen esikuvallisuudella. Suurin on se, joka kääntyy ja joka nöyrtyy lapsen kaltaiseksi. Ei lapselliseksi eikä ymmärrykseltään lapsenomaisiksi, vaan Jumalaan luottavaksi.

Lapsenkaltaisuus uskossa ei tarkoita, etteikö asioita saisi tarkastella aikuisin silmin. Kriittisyys, terve järki ja epäilykin saavat kuulua varttuneen kristityn matkaeväisiin. Itse asiassa juuri näitä ominaisuuksia tarvitaan, jotta uskonymmärrys kasvaisi. Apostoli Paavali opettaa tästä osuvasti: ”Veljet, älkää olko ajatuksiltanne lapsia. Pahuudessa olkaa kehittymättömiä, ajattelussanne aikuisia” (1 Kor. 14:20).

Lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistaan. Aivan pieni lapsi ei pysty tekemään juuri mitään. Lasta on puettava, syötettävä ja juotettava, hänestä on huolehdittava. Ne on tehtävä hänen puolestaan.

Tällaisiksi Jeesus kehotti opetuslapsiaan tulemaan. Jumalan valtakunnassa ei ole kysymys siitä, kuinka paljon ihminen tekee ja suorittaa. Painopiste on siinä, mitä kolmiyhteinen Jumala tekee meidän puolestamme. Olemme riippuvaisia hänen hyvyydestään ja armostaan. Jeesus kehottaa meitä kääntymään tällaisella luottamuksella Jumalaa kohtaan.

Kovin usein yritämme itse hallita elämäämme ja olla riippumattomia Jumalasta. Elämä ei kuitenkaan taivu meidän päätösvaltaamme, vaikka paljon voimmekin elämästämme ratkaista itse. Silmille näkymätön pieni koronavirus on opettanut sen meille rajulla tavalla viime kuukausina. Emme hallitse pohjimmiltaan elämää. Emme riitä itse itsellemme Jumalaksi.

Taivasten valtakunta on toisenlainen. Siellä saa lapsen lailla luottaa Jumalaan. Hän tekee meidät arvokkaiksi yksinkertaisesti siksi, että hän rakastaa meitä, luotujaan. Hän on lähettänyt poikansa Jeesuksen meidän syntiemme sovitukseksi. Hän antaa anteeksi, hän armahtaa, hän tekee ehjäksi. Tätä kaikkea Sovituksenkirkko julistaa. Se on näkyvä merkki Jumalan valtakunnasta.

Mikkelinpäivän sanoma on: luottakaa Jumalaan. Luottakaa Jumalaan, sillä hän siunaa kirkkoaan ja seurakuntaansa. Luottakaa lapsen lailla Jumalaan, sillä hän pitää teistä huolen.

Piispa Seppo Häkkinen