Seurakunnan tärkein aarre ovat ihmiset, eivät seinät

Padasjoella ollaan ymmärrettävästi huolestuttu omien tärkeiden rakennusten puolesta (mm. Jaakko Ritamies Padasjoen Sanomissa 8.10.2020). Hollolan seurakunnan kirkkoneuvosto esittää tosiaankin kirkkovaltuustolle kiinteistöstrategiaa hyväksyttäväksi 13.10.2020, ja kyseinen strategia sisältää muun muassa ajatuksen Padasjoen seurakuntakodista luopumisesta (näin vesikansalaisena huomaan, että kovin harva on huolissaan siitä, että myös Vesikansan seurakuntakodista luopumista esitetään samassa strategiassa). On hyvä muistaa, että strategia on luonteeltaan eräänlainen tiekartta eli etenemissuunnitelma, ei vielä lopullinen päätös. Myöskään strategia ei sisällä aikatauluja toimenpiteille.

Seurakunta on epäonnistunut viestinnässään, se on myönnettävä. Emme ole osanneet viestiä siitä, että pyrimme huolehtimaan siitä, että jostakin luopuessamme pyrimme löytämään korvaavat tilat tai tavat toimia. Emme ehkä ole myöskään riittävän hyvin osanneet viestiä toimintaympäristön muutoksista. Seurakuntaelämä ei toteudu samalla tavalla 2020-luvulla kuin vaikkapa 1990-luvulla. Silloinhan suomalaisista kuului kirkkoon vielä yli 90% väestöstä, nyt alle 70%. Lasten määrä on laskenut vuosi vuodelta seurakuntamme alueella, jäsenistömme ikääntyy. Ihmiset viettävät merkittävän osan ajastaan digitaalisissa ympäristöissä, seinien tarve senkin takia vähenee. Menneiden vuosikymmenten konseptit eivät toimi enää tulevina vuosina, seurakunnan on jatkuvasti uusiuduttava. Kehittämisessä katseen on suuntauduttava tulevaan, vaikka mennyttäkin saa muistella kiitoksella. Mikäli emme voi luopua mistään seinistä, on meidän luovuttava seurakunnassa työtä tekevistä ihmisistä. Sellaisella tiellä seurakunta muuttuu kiinteistö- ja puutarhayhdistykseksi. Lyhyellä kirkkoherrakaudellani olemme taloudellisista syistä jättäneet jo yhden papin ja yhden diakonian viran täyttämättä.

Kiinteistöstrategiamme kahtena kehityskohteena ovat rakennusten monikäyttöisyyden lisääminen sekä kiinteistöjen kehittäminen. Seurakunnan omistamat kiinteistöt Padasjoen keskustan alueella tarjoavat monia kehitysmahdollisuuksia, joiden onnistuessa ne voisivat tarjota käyttökelpoisia vaihtoehtoja seurakunnan palvelujen parantamiseen. Seurakuntakoti on rakennettu 1960-luvulla, ja se alkaa olla teknisen käyttöikänsä loppusuoralla. Rakennukseen tehtyjen kunto- ja sisäilmatutkimusten mukaan rakennuksessa 1960-luvulla käytetyt normaalit rakenneratkaisut ovat nykyisen käsityksen mukaan riskirakenteita. Käytännössä vesikattorakenteet ovat ainoa rakenneryhmä, joissa riskirakenteita ei esiinny. Näin ollen rakennukseen ei ole järkevää tehdä enää tarvittavia massiivisia korjauksia. On aika miettiä jotakin uutta. Voisiko esimerkiksi seurakuntakodin tilalle rakentaa rivitalon, jossa on sekä yksityisasuntoja että seurakunnan tiloja? Voisiko seurakunta löytää vuokratiloja keskustan alueelta? Näitä ja muita mahdollisuuksia on tarkoitus selvittää mm. yhteistyössä Padasjoen kunnan kanssa.

Seurakunnat kävivät yhdistymisneuvotteluja Tampereen hiippakunnan aloitteesta vuosina 2015-2016. Hollola ei siis ollut asiassa aloitteellinen. Piispan johdolla tuomiokapitulissa oltiin epäilemättä huolestuneita pienten seurakuntien mahdollisuuksista selvitä taloudellisista ja toiminnallisista haasteistaan. Hollolan seurakunnan toimintaa johdetaan taloudellisen vastuullisuuden, seurakuntalaisten yhdenvertaisuuden ja hengellisen uskollisuuden periaatteilla. Pidän (vesikansalaisenakin) suorastaan törkeinä sellaisia puheita, joissa ”Hollolaa” syytetään kappeliseurakuntien omaisuuksien anastamisesta.

Lopuksi totean, että seurakunta kunnioittaa työntekijöidensä perustuslaillista (Perustuslaki § 9) oikeutta valita vapaasti asuinpaikkansa. Pyydän työrauhaa tältäkin osin työntekijöillemme.

Kirkkoherra Timo Huttunen